Vaivaamattoman vaivatonta leipää

Olen vuosikausia aina ajoittain innostunut leipomaan sämpylöitä tai leipää, ja tulos on ollut keskimäärin... noh, sanottakoon nätisti keskinkertainen. Vaikka kuinka olen vaivannut käsin tai koneella ja antanut kohota rauhassa ja hartaudella, sämpylöiden muoto on kuitenkin aina enemmän littana kuin pyöreä, ja leivän koostumus tiiviin puuromainen. Kyllä ne tekeleet ovat maistuneet ihan hyviltä juuri uunista tulleina, mutta viimeistään seuraavana päivänä on joutunut toteamaan, että kaupan leipä olisi kyllä parempaa.

Taas oli vierähtänyt pitkä aika siitä, kun viimeksi olin viitsinyt leipää raiskata, kun aloin törmätä ruokablogeissa vaivaamattomaan leipään. Mitä ilmeisimmin koko ruokamaailma on tästä ilmiöstä hullaantunut jo vuosikausia sitten, mutta jotenkin minä olin onnistunut olemaan kuulematta tästä sensaatiomaisesta tavasta tehdä leipää. New York Timesissa oli ohje jo vuonna 2006, ja sen jälkeen samantapaisia ohjeita on ollut lehdissä ja blogeissa.

Koko homma kuulosti kyllä vähän siltä, että joku leipuriguru loihtii sitä yliluonnollisen kuohkeaa ja rapeaa photoshopatun näköistä leipää, ja sitten ohjeistaa meitä littania sämpylöitä tekeviä maan matosia, että katsokaa nyt, tämä on vaan niin helppoa kun sen osaa! Joka tapauksessa, leipä ilman vaivaamista kuulosti niin hyvältä, että oli pakko kokeilla.

Vaivaamaton leipä tarkoittaa siis sitä, että unohdetaan normaalit leivänteon säännöt. Käytetään kylmää vettä ja vain ripaus hiivaa, unohdetaan sokeri ja ennen kaikkea se kova työ. Ainoa mitä tarvitaan enemmän, on aikaa. Taikinan annetaan ihan rauhassa itsekseen kohota, sitkostua ja muodostua täydellisen kuohkeaksi ja rapeakuoriseksi. Leivän valmistumisessa hurahtaa melkein vuorokausi, mutta siitä alle vartin ajan täytyy ylipäätään tehdä mitään.

Jos et ole vielä kokeillut vaivaamatonta leipää, tee se nyt! Laita vaikka perjantai-iltapäivänä taikina odottamaan, pyöräytä se jauhoihin heti herättyäsi lauantaiaamuna ja paista aamupäivällä viikonlopun herkutteluun.

Vaivaamaton leipä

5dl jauhoja, esimerkiksi sämpyläjauhoja

1,5tl suolaa

0,5tl kuivahiivaa

2,5dl kylmää vettä

Kannellinen uuninkestävä pata, kulho tai kattila

Sekoita aineet kulhossa. Peitä kulho kelmulla ja jätä huoneenlämpöön vähintään 12 tunniksi, mieluummin anna olla 14-18 tuntia. Siinä ajassa taikina on alkanut kuplia. Levitä pöydälle leivinliina ja sen puolikkaalle reilusti jauhoja. Kaavi taikina jauhojen päälle, taputtele litteäksi ja käännä reunoja muutaman kerran keskelle niin että taikina on litteä pallero. Ripottele päälle jauhoja ja käännä liina päälle. Anna kohota vielä kaksi tuntia.

Laita uuni lämpiämään 220 asteeseen ja pata tai vastaava sinne lämpiämään. Kun taikina on kohonnut kaksi tuntia ja pata on kuuma, ota se uunista, kippaa taikina sinne ja laita kansi päällä takaisin uuniin. Taikina saa olla epämääräinen lässähtänyt möykky, se paistuu kyllä kauniiksi. Paista kansi päällä 20 minuuttia ja ilman kantta toinen mokoma.

 

Tähän leipään voi käyttää melkeinpä mitä tahansa jauhoja, kunhan noin puolet on vehnäjauhoa tai muuta hyvin leipoutuvaa jauhoa. Helpointa on käyttää sämpyläjauhoja, mutta ylivoimaisesti kuohkein lopputulos tulee pelkillä vehnäjauhoilla, mikäli ei niin välitä terveellisyydestä. Tämä kaunotar syntyi pelkästään puolikarkeista vehnäjauhoista, ja oli mielettömän rapeakuorinen ja kuohkea: