maanantai 22. huhtikuuta 2013

Punajuurilaatikko

Tein niin hyvää punajuurilaatikkoa, että täytyy yrittää kirjoittaa resepti muistiin kun vielä sen muistan. Ihan yksinkertainenhan se olikin, ja herkullista tuli.

Punajuurilaatikko

Noin kilo punajuuria
Iso sipuli
Puolisen kiloa jauhelihaa
Pieni pippurituorejuusto (Castello tai Mustapekka)
6 dl maitoa
3 munaa
suolaa

Kuori ja raasta punajuuret. Käsin raastamisessa oli aika hirveä homma, joten suosittelen tähän lämpimästi yleiskonetta heille joilla sellainen on. Pilko sipuli karkesti ja paista pannulla jauhelihan kanssa. Sulata tuorejuusto kypsään jauhelihaan. Tee munamaito ja mausta se suolalla ja halutessasi muilla mausteilla. Lado vuokaan kerroksittain punajuurta ja jauhelihaa ja kaada päälle munamaito. Paista 200 asteessa reilu tunti, mieluummin niin pitkään että pinta alkaa jo hiukan tummua ja laatikko on hyvin hautunut.

Pippurituorejuuston sijaan laatikkoon voi murentaa fetaa tai chevre-vuohenjuustoa, ja siinä tapauksessa lisätään myös pippuria ja kenties muita mausteita.

Kun punajuuret laitetaan laatikkoon raakaraasteena, laatikosta tulee melko kosteaa, ja pohjalla jopa lilluu hieman lientä. Minua se ei haittaa, ja tykkään tämän mehevyydestä. Punajuuret ovat ihan mahtavan terveellistä ja herkullista superruokaa!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Parvekepuutarhan kevätkuulumisia

Ihanaa, että kevät on nyt vihdoinkin alkanut tosissaan etenemään. Parissa päivässä iso osa lumesta on sulanut täällä Helsingissä, ja aurinko on paistellut ajoittain siihen malliin, että toivo ikuisuuden kestäneen talven väistymisestä on vihdoin virinnyt. Puutarhurointi-intokin on ihan huipussaan!

Tänään sain vihdoin maalattua parvekekalusteeni mummolassa, jossa olin ne isäni kanssa nikkaroinut jo jokunen viikko sitten. Maali oli Poron sävyistä Valtti aquacoloria, ja litran purkki riitti juuri yhteen kerrokseen näihin kolmeen kalusteeseen. Kahdella kerroksella olisi tullut kivempi ja hopeanharmaampi sävy, mutta tämä saa nyt kelvata.

Puupinta on vähän rosoista ja värisävykin läpikuultava ja hieman epätasainen, joten sovitaan nyt sitten että näistä oli tarkoituskin tulla tämmöiset vähän rouheat. ;) Aurinko paistoi tänään niin häikäisevän kirkkaasti, että en meinannut itsekään nähdä todellista värisävyä, joten se on varmasti kuvissakin vähän mitä sattuu.


Näihin kahteen viljelylaatikkoon tulee monempiin kaksi Ikean trofast-laatikkoa, ne on siis näiden muovilaatikoiden mittojen mukaan tehty. Laatikoita on kaksi vierekkäin, koska kaikki isommat olisivat olleet turhan syviä, ja tämä 23cm syvä tuntui sopivalta. Laatikoihin kylvän varmaankin salaatteja, tilliä ja ehkä porkkanaa, ja istutan kenties paprikan tai mitä minulla sitten onkaan vielä elossa kesällä.
Sitten on vielä tämä pöytätaso, jolle tulee ruukuissa lähinnä yrttejä. Alatasolla voi säilyttää jotain tavaraa. Pöytä on yhtä korkea ja suunnilleen samankokoinen kuin laatikot, kaikki ne on tehty isäni omasta päästä lyhyen yhteisen suunnittelun jälkeen. Ihan simppeleitähän ne ovatkin.

Lisäksi parvekkeelle tulee useampi näitä Ikean fniss-paperikoreja, joista teen köyhän naisen altakasteluruukkuja näin: pohjasta noin 5cm korkeudelle porataan muutama pieni reikä. Teipataan jeesusteipillä ruukun sisäpuolelle pätkä putkea tai letkua, niin että toinen pää on pohjalla ja toinen yläreunassa. Laitetaan lekasoraa reikiin asti ja sitten multaa. Kastellaan letkua pitkin.

Noista paperikoreista tulee sopivan isoja ruukkuja ainakin tomaateille, herneille, pavuille ja kenties chilille ja paprikalle jos ne meinaavat kasvaa oikein hyvin. Voisi niihin laittaa perunaakin (ilman altakastelua). Paperikorit maksavat Ikeassa kaksi euroa, joten pääsee huomattavasti halvemmalla kuin ostamalla oikeita ruukkuja. Noin isot ovat älyttömän hintaisia!

Kalusteetkaan eivät tulleet kalliiksi itse tehtyinä. Lautatavara oli halvinta mahdollista ja maksoi yhteensä alle kymmenen euroa. Maali oli kallein osa, reilu kaksi kymppiä sävytettynä, mutta sehän ei olisi edes ollut pakollinen. Ruuveja ja työkaluja löytyi omasta takaa, ja neljä muovilaatikkoa maksoivat yhteensä 12 euroa. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja tekeminen oli sitä paitsi kivaa puuhastelua!

Kasveista etenkin kirsikkatomaatin ja chilin taimet voivat hyvin ja kasvavat mukavasti, ne olivatkin ensimmäisiä jotka kylvin kevättalvella. Vähän myöhemmin kylvetyt tomaatit ja paprikat tulevat myös perässä.
Jostain syystä kaikki yrtit ovat toinen toistaan heiveröisempiä ja kitukasvuisempia. Osan olen tosin vasta ihan äsken kylvänyt, mutta ensimmäisten joukossa laitetut persilja ja timjami ovat nekin ihan honteloita pikku rääpäleitä. En tiedä mitä niille pitäisi tehdä. Olen harventanut omasta mielestäni reilusti ja hoitanut hartaasti ohjeiden mukaan. Ehkäpä ne vain tarvitsevat aikaa ja rakkautta.

Tämä kylvö- ja kasvatustyö onkin nyt ekana vuonna aika pitkälti kokeilua ja harjoittelua. Positiivista on se, että minulla on keittiössä puolivarjoinen paikka ja olohuoneessa erittäin aurinkoinen paikka, joten olen voinut kokeilla ja todeta, kumpi on kullekin kasville otollinen. Tomaatit ja timjami rakastavat aurinkoista ikkunaa, suurin osa muista viihtyy paremmin puolivarjossa.

Olen kylvänyt kaikkia kasveja vähän enemmän kuin itse tarvitsen, monestakin syystä. Jos osa kuolee, jää jotain jäljelle. Voin valita itselleni parhaiten kasvaneet ja lahjoittaa loput ystäville, moni taimi onkin jo päässyt uusiin koteihin. Ja kolmanneksi, voin kokeilla vähän erilaisia tapoja hoitaa niitä, esimerkiksi yhden chilin latvoin heti alkuun ja katson, tuleeko siitä tuuheampi puska. Ainakin se lähti siitä haarautumaan.

Kokeilemalla olen myös huomannut, että oikealla hetkellä isompaan ruukkuun istutus vaikuttaa huomattavasti kasvunopeuteen. Oikeastaan mitään ei olisi kannattanut kylvää pieniin jogurttipurkkeihin, koska niistä on vaikeaa siirtää pikkutaimia rikkomatta niitä. Puolen litran kokoiset purkit ovat alkuun hyviä, ja nopeakasvuisemmat kasvit tarvitsevat hyvin pian vielä isompia purkkeja. Ensi vuonna täytyy hyvissä ajoin säästää ja pestä talteen noita litran jogurtti- ja jäätelöpurkkeja, ne ovat käteviä.

Seuraavaksi muistilistalla: hankittava jotain lannoitetta - ehkäpä yrttini lähtisivät sillä parempaan kasvuun ja muutkin alkavat pian kaivata lisäravintoa. Täytyy myöskin yrittää valkata kaupasta hyviä siemenperunoita, kuulemma siikli ja timo olisivat hyviä lajikkeita. Ne saisivat jo mennä ikkunalle itämään, niin voi laittaa maahan sitten noin kuukauden päästä. Kohta se kesä on jo täällä!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Marinoidut tapas-kasvikset

Lyhyestä virsi kaunis: tässäpä herkullinen, helppo ja melko nopeakin resepti marinoiduituihin tapas-kasviksiin. Sitä voi muokata tarpeen mukaan ja tarjoilla joko sellaisenaan, muiden tapasten kanssa tai vaikka noutopöydässä.

Marinoidut tapas-kasvikset

Käytä esimerkiksi:
Kivettömiä kalamataoliiveja
Aurinkokuivattua tomaattia
Kirsikkatomaatteja
Artisokansydämiä
Marinoituja valkosipulinkynsiä
Tuoreita (pieniä) herkkusieniä (tai tölkkisieniä)
(Kesäkurpitsaa, punasipulia ym mitä mieleen tulee tai sattuu löytymään)
(Tuoreita) yrttejä
Ekstraneitsyt oliiviöljyä
Balsamicoetikkaa
Sitruunamehua
Chiliä tai muita mausteita oman maun mukaan

Valitse niitä kasviksia joista pidät. Voit käyttää esimerkiksi yrttimarinoituja artisokkia, chilimarinoituja valkosipulinkynsiä ja aurinkoivattuja tomaatteja basilikaöljyssä, joista voi lorauttaa valmiita mausteöljyjä marinadiin.

Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi ja aurinkokuivatut suikaleiksi. Paloittele myös artisokat, herkkusienet ja muut isommat kasvikset sopiviksi suupaloiksi. Lisää ensimmäisenä sitruunamehua, jotta vaaleat kasvikset eivät tummu. Sekoita varovasti ja lisää öljyä, balsamicoa ja yrttejä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa, pippuria, sitruunaa jne.

Määrät eivät ole tarkkoja, mutta sopiva suhde on suunnilleen desi öljyä, vajaa puoli desiä balsamicoa ja 1-2 ruokalusikallista sitruunamehua. Marinadin ei tarvitse peittää kasviksia.

Anna kasvisten maustua vähintään muutama tunti, mieluummin seuraavaan päivään. Sekoita vähän jossain välissä. Kasvikset säilyvät hyvin jääkaapissa useamman päivän.

Nautiskele sellaisenaan tai tarjoa lisänä vaikkapa ilmakuivattua kinkkua, choritzomakkaraa, fetaa, mozzarellaa, halloumia, manchegoa... tai laita salaattipedille ja pirskottele marinadia kastikkeeksi. Nam!

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Viiden minuutin brownie

Jonkin aikaa sitten koin vahvan valaistumisen elämyksen, kun internetin ihmeellinen maailma toi tietooni, että mikrollakin voi leipoa, sopivan pikkuannoksen kerrallaan, ja vieläpä supernopeasti. Kokeilin muutamia versioita Nutella-kakusta, johon ei tarvita kovin montaa ainesosaa ja joka valmistuu noin viidessä minuutissa suoraan kahvikuppiin.

Nutella-annoskakku oli yllättävän hyvää, ja ehdottomasti tuo Nutella oli siinä juuri se ehdoton ainesosa, joka toi suklaisen maun. Sitä ei kuitenkaan ole aina kaapissa (syystä että mieheni syö sen alta aikayksikön), ja toiseksi minua jotenkin häiritsi öljyn laittaminen suklaakakkuun. Se on vaan jotenkin väärin.

Nytpä sitten törmäsin brownie-ohjeeseen, joka muuten onkin lähestulkoon samanlainen, mutta munaa tai leivinjauhetta ei tarvita, ja öljyn tilalla on voita. Voi on sata kertaa herkullisempaa kuin öljy, ja sain myös huomata, että taikina ei jämähdä ikävästi kuppiin kiinni kun se tulee kätevästi voideltua.

Ja jälleen kerran, tämän reseptin paras (ja samalla huonoin) puoli on se, että kaikki aineet löytyvät milloin tahansa kaapista ja herkun voi tekaista todellakin viidessä minuutissa. Eniten aikaa menee odottaessa, että tulikuuma brownie jäähtyy.


Supernopea brownie mikrossa

2 rkl voita
4 rkl sokeria
2 rkl kaakaota
ripaus vaniljasokeria
4 rkl jauhoja
2 rkl maitoa

Sulata voi isohkossa kahvikupissa mikrossa ja pyörittele kuppia vähän voidellaksesi reunat. Lisää kuppiin kaikki aineet ja sekoita tasaiseksi. Taikinan tulisi olla hieman löysää, lisää tarvittaessa hiukkasen maitoa tai jauhoja (koska näin pieniä määriä on vaikea mitata tarkasti).

Paista mikrossa täydellä teholla noin minuutti. Minun mikrossani (850W) minuutti oli sopiva aika. Kypsyyden voi testata tökkäämällä tikulla tai veitsellä, jos siihen ei tartu mitään on herkku valmis. Jos taikinaa tarttuu, laita vielä hetkeksi mikroon. Liian kauaa ei kannata kypsentää tai leivonnaisesta tulee kuiva. Jos teet useamman annoksen, laita jokainen erikseen mikroon.
Brownie lusikoidaan suoraan kupista, mutta voi sen tietysti myös kaivaa lautaselle ja koristella. Kokeilin myös kerran lisätä taikinaan rouhittuja pähkinöitä, mutta ne jäivät vähän koviksi ja irtonaisiksi, sillä eihän mikro niitä yhtään kerkeä minuutissa kypsentää. Sen sijaan suklaanpalat sopivat mainiosti sekaan, jos niitä sattuu löytymään. Kahvia vaan kaveriksi ja se on siinä.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Vauvan neulottu raidallinen setti

Jälleen kerran vauvan setin kanssa kävi samoin: kun teen useampia osia omasta päästä soveltaen, niistä tulee aivan erikokoisia. Nämä asusteet valmistuivat jo viime syksynä ennen vauvan syntymää, mutta koska vain sukat ja tumput olivat vastasyntyneen kokoa, vain ne tuli pääteltyä ja ovat siis olleet jo muutaman kuukauden käytössä. Nyt viimeistelin myös myssyn ja kaulurin, kun ne alkavat olla sopivia kohta viisikuiselle vauvelille.

Myssy on kyllä itse asiassa niin iso, että se taitaa sopia sitten kesämmällä kun hattua ei enää edes tarvita. Eipähän tällä kertaa sentään tullut tehtyä nukenkokoa.

Lankana on Novitan Miamin kolme sävyä, joista tein erilaisia raitoja. Sukissa ja tumpuissa on vain kahta väriä kussakin, koska olen harvinaisen laiska päättelemään langanpäitä. Kaulurin malli on mukailtu Dropsin ohjeesta, muutkin ovat ihan perusmalleja. Helppoja kuin heinänteko.


maanantai 8. huhtikuuta 2013

Pehmeät hedelmäiset myslipatukat

Kun on liikkeellä pienten lasten kanssa, täytyy aina raahata mukana sopivaa valikoimaa juotavaa ja naposteltavaa. Kaupasta ostetut valmiit välipalat ovat kuitenkin yleensä joko epäterveellisiä, tylsän makuisia tai sitten vähintäänkin törkeän hintaisia.

Jonkin aikaa sitten kokeilin Nami-Nami-blogin keksejä, joihin tulee vain kolmea ainesosaa: kaurahiutaleita, banaania ja kuivattuja karpaloita. Ne olivat yllättävän hyvän makuisia ollaakseen noin yksinkertaisia, mutta maussa oli ehdottomasti parantamisen varaa. Eikä siihen mitään rakettitiedettä tarvittukaan, että ohjeesta tuli vielä paljon parempi.

Tämä ohje on niin muunneltava kuin voi olla: taikinan voi paistaa nokareina tai levynä ja leikata haluamansa kokoisiksi tangoiksi tai paloiksi. Ainekset ja mausteet voi soveltaa mieltymysten ja sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään. Määrätkään eivät ole yhtään tarkkoja, kunhan taikina on hiukan löysän kosteaa. Eikä tähän saa aikaakaan kulumaan montaa minuuttia.

Ohjeen voi tarvittaessa tehdä gluteenittomana ja maidottomanakin, kun jättää maitojauheen pois.

Pehmeän hedelmäiset myslipalat

2 pientä erittäin kypsää banaania
2 dl pikakaurahiutaleita (ja kauraleseitä)
2 rkl maitojauhetta
1 rkl miedon makuista öljyä, esim. rypsi tai sulatettua voita
1 rkl sitruunamehua (tai kanelia, vaniljaa, appelsiinin kuorta, kookoshiutaleita...)
1 rkl hunajaa (tai siirappia tai sokeria)
0,5 dl pähkinöitä tai siemeniä
1 dl kuivattuja hedelmiä ja marjoja, esim. karpaloita, gojimarjoja ja rusinoita


Muussaa banaanit haarukalla soseeksi. Jos myslipatukat tulevat ihan pienille lapsille, hienona pähkinät tai siemenet koneella jauheeksi ja tarvittaessa kuivahedelmät hyvin pieniksi paloiksi. Isommille voi jättää reilujakin paloja. Sekoita kaikki aineet keskenään.

Sivele tai suihkuta öljyllä leivinpaperi tai laakea vuoka. Levitä taikina levyksi tai nostele nokareiksi. Jos teet nokareita, muotoile ne tasaisiksi ja hieman litteiksi; ne eivät leviä uunissa.

Paista 200 asteessa 10-15 minuuttia paksuudesta riippuen. Kypsyyden voi kokeilla veitsellä tökkäämällä. Anna jäähtyä ennen kuin leikkaat haluamasi kokoisiksi patukoiksi tai paloiksi.

Tähän versioon laitoin reilusti rusinoita ja karpaloita kokonaisina ja kurpitsansiemeniä hienoksi jauhettuna. Leikkasin kaksivuotiaan suuhun ja käteen sopiviksi pieniksi tangoiksi. Ei tämä ihan "oikeiden" keksien lailla makeanhimoa sammuta, mutta hyviä ovat ehdottomasti! Energiaa näissä on toki melko paljon, mutta kohtuullisen terveellisistä raaka-aineista kuitenkin. Lapsillekin täyttävämpi välipala kuin pelkät hedelmät, ja kätevässä muodossa myös mukaan otettavaksi.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Järjettömän mahtavaa jäätelöä

Söin jotain niin taivaallista, että siitä on pakko kertoa muillekin. Jäätelöä, joka vei syydämeni ja kieleni. Heti ensimmäinen lusikallinen toi hymyn huulille ja räjäytti makuelämyksen takaraivoon asti. Uskomatonta mutta niin totta.

Ei tämä olekaan mitä tahansa jäätelöä, vaan Kolmen Kaverin käsityönä rakkaudella valmistamaa gourmetjäätelöä. Se valmistetaan Helsingissä, itse asiassa hyvin lähellä kotiani, ja on saapunut kauppoihin ihan äskettäin. Alkuun sitä saa muutamista K-kaupoista, suosittelen todellakin hakemaan vaikka kauempaakin. 

Viime viikolla maistoin jo uuden rakkauteni sisarmakua, valkosuklaa-vadelmaa. Sekin oli upeaa, ihana yhdistelmä täyteläistä valkosuklaata ja hapokkaan raikasta vadelmaa. Ahmaisimme kolmistaan koko purkin hetkessä.
 Kerkesin juuri ja juuri ottaa kuvan, ennen kuin jäätelö oli hävinnyt.
Jo tuolloin, kun mieheni oli ostanut tätä makua, harmittelin, ettei hän ollut valinnut mustikka-kardemummaa. Se kuulosti samantien niin kutsuvalta, että pian oli pakko ihan varta vasten lähteä tätä herkkua hakemaan. Enkä joutunut pettymään.
Tämä on ihan oikeasti parasta jäätelöä, jota olen eläissäni maistanut. Olen muuten maistanut aika paljon jäätelöitä, samoin mieheni on melkoinen suurkuluttaja. En edes osaa kuvailla, mikä tässä nimenomaisessa makuelämyksessä oli niin ainutkertaista, mutta olen myyty.

Tämä jäätelö maistuu yhtä paljon aidoille, tuoreille mustikoille kuin iloisen marjaretken iltana tehty sopivan sokerinen mustikkamaito. Kardemumma, joka yleensäkin on maidon paras kaveri, imartelee myös mustikan makua juuri sopivan terävänä muttei kuitenkaan hallitsevana. Kardemummaiset vaaleat kohdat ovat upean kermaisia, ja siellä täällä niitä syleilevät tummanpuhuvat mustikkapyörteet, jotka huumaavat aromillaan ja värjäävät kielen violetiksi.
Muuten en välttämättä kehtaisi kehua ja suositella näin vahvasti jotain tuotetta, mutta en näe yhtään syytä miksi en tätä suosittelisi. Hyvän maun lisäksi se on lähellä tuotettua, muutaman yrittäjäkaveruksen käsin kotimaisista raaka-aineista tekemää laatuherkkua. Juuri sellaista, jota ostaa mielellään.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Taimien kasvatusta parvekepuutarhaan

Ulkona alkaa jo paikoitellen näkymään jonkinlaisia kevään pilkahduksia, ja aurinko on selvästi alkanut porottaa kuumemmin. Sen huomaa meillä selvästi, sillä kerrostalon ylimmän kerroksen läpitalon asunnossa todellakin lämpötila nousee iltapäivällä. Saa nähdä millainen pätsi täällä on kesällä... pimennysverhot ja tuuletusikkunat onneksi auttavat.

Edellinen asuntomme oli ensimmäisessä kerroksessa ja ympärillä oli niin paljon puitakin, ettei koko kämpässä ollut yhtään valoisaa ikkunaa. Siellä vaatimattomat yritykseni kasvattaa joskus joitain yrttejä epäonnistuivat alta aikayksikön, ja hädin tuskin mikään anopinkieli tai kaktuskaan pysyi hengissä.

Näitä kituvia kasviparkoja vuosikaudet nähnyt mieheni oli siis... sanotaanko, huvittuneen skeptinen, kun ilmoitin aikovani perustaa parvekkeelle puutarhan. Itsekään en ollut läheskään varma siitä, tuleeko tästä yhtikäs mitään, mutta puolustauduin joka tapauksessa pontevasti.

Ensinnäkin, täällä tosiaankin riittää valoa, ja parveke on sata kertaa parempi kasvupaikka kuin ikkunalauta useimmille hyötykasveille.

Toiseksi, on ihan eri asia unohtaa se kieroon kasvanut, pölyinen rahapuu sinne nurkkaan ilman vettä pariksi kuukaudeksi, kuin seurata pikkuruisten taimien ponnistamista mullasta ylös ja ensimmäisten lehtien aukeamista kohti valoa. Niitä tekee mieli ihastella joka päivä! Olo on kuin ylpeällä äidillä, joka on saanut pentueen söpöjä lemmikkejä.
Yritän kuitenkin olla kutsumatta niitä pikku vauvoikseni, koska on edelleen melko todennäköistä, että onnistun tappamaan niistä osan tai vaikka kaikki. Yllättävän hyvin on kuitenkin tähän asti sujunut!

Kasvamassa on siis tavallista ja kirsikkatomaattia, chiliä, paprikaa, oreganoa, timjamia ja persiljaa. Nyt kun on jo huhtikuu, kylvän piakkoin ainakin basilikaa, salviaa, minttua ja laventelia. Innostuin ostamaan niin paljon siemeniä, etten tiedä aionko edes kylvää joitain niistä kuten kirveliä tai sitruunamelissaa.

Helpoimpia (ainakin alkuun) kylvettäviä ovat olleet tomaatit ja paprikat, yksinkertaisesti siksi, että siemenet ovat isoja, ja yhdestä siemenestä tulee yksi puska, joka laitetaan yhteen ruukkuun. Helppoa.

Huomattavasti hankalammaksi menevät esimerkiksi oregano ja muut yrtit, joiden siemenet ovat häviävän pieniä, niitä on pussissa noin tuhat, ja niitä yrittää sitten ripotella multaan ihan vähän. Niitä sitten itää vieri viereen, ja olen yrittänyt harventaa melko reippaasti heti alkuun. Jostain taisin lukea, että oreganoa pitäisi laittaa vain 3-5 pikkutainta ruukkuun! Miten niistä muka voi tulla tuuhea puska?

Parvekekalusteetkin ovat melkein valmiita! Laitan kuvia piakkoin, kunhan saan vielä maalattua ne. No, tässä maistiaisiksi yksi jossa näkyy myös innokas pikku rakentajaukkeli.