Taivaallista suklaavanukasta

Jonkin aikaa sitten tein Yhteishyvän reseptillä Kardemumma-maitokiisseliä, joka oli sekin melkoisen mukava ja nopea arkiherkku. Kuitenkin jo ennen kuin tämä kiisseli oli ehditty lapioida ahneisiin suihin, olivat suklaanhimoiset aivoni jo pohtimassa suklaista versiota tästä kiisselistä. Aluksi ajattelin, että ei kai siinä sen kummempaa kuin että laitetaan siihen vaan kaakaota, mikä tarkemmin ajatellen olisi ollut ihan tuhoontuomittu idea - lähes rasvaton suklaavanukas, hyi olkoon.

Kaikeksi onneksi minulla kuitenkin sattui olemaan jääkaapissa purkki Crème Vanillaa, ja päätin käyttää sen tähän vanukaskokeiluun. Keittelin siis kaakaokiisselin ja vaahdotin cremen yhdistääkseni ne. Maistoin tietysti ensin molempia erikseen ja olin pettynyt, sillä etenkään omakeksimäni kaakaokiisseli ei  todellakaan maistunut kummoiselta. Yllätys olikin melkoinen, kun maistoin valmista vanukasta hieman jäähtyneenä, ja se oli aivan taivaallisen täyteläistä ja suklaista. Yllättävää oli sekin, että koostumus oli suorastaan täydellisen pehmeä ja lusikoitava sekä heti valmistuneena, että yön yli jääkaapissa seisseenä.

Melkeinpä kehtaan väittää, että tämä suklaavanukas on parempaa kuin yksikään kaupan vanukas.

Suklaavanukas

8 dl maitoa

2 munaa

1dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

0,75dl maizenaa

0,75dl kaakaojauhetta

1 purkki Crème Vanillaa

Vatkaa kattilassa munat ja maito sekaisin. Siivilöi joukkoon sokeri ja kuivat aineet ja sekoita hyvin. Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli alkaa saeta ja pulpahtaa kerran. Ota heti pois levyltä, ripottele pinnalle vähän sokeria (jottei pintaan tule kuorta) ja siirrä jäähtymään noin tunniksi. Vatkaa creme pehmeäksi vaahdoksi ja yhdistä vähän jäähtyneeseen kiisseliin. Tarjoile mielellään jääkaappikylmänä, jos maltat odottaa hetken.

Taas meinasi käydä niin, että kaikki on syöty ennen kuin muistan ottaa kuvan. Vaikka eipä tuo kuva nyt kummoinen olekaan, ulkonäkö ei vedä vertoja maulle. Jälkikäteen ajatellen, olisin voinut säästää vajaan desin cremevaahtoa ja käyttää sen koristeluun: pieni nokare joka annokseen ja pieni pyörätys lusikalla, jotta muodostuu nätti valkoinen pyörre.

Tästä määrästä tuli kuusi täyttä pientä jälkiruokakulhollista, eli ihan kaikkea ei saatu syötyä kerralla edes koko perheen voimin.